maanantai 17. kesäkuuta 2013

Eläimellinen pitkis ja 400 kilometriä juoksua.

Olen juossut tänä vuonna hävettävän vähän pitkiksiä. Tai ylipäätään koskaan. Jokunen 18 kilometrin lenkki viime vuonna mutta käytännössä kaikki pidemmät juoksut ovat olleet tapahtumissa. Tänäkin vuonna pisin harjoituslenkki on ollut 14 kilometriä! 21 kilometriä olen juossut kolmella puolimaratonilla: helmikuussa hallissa, huhtikuussa Pyynikillä ja toukokuussa Yyterissä.

Lähes kaikissa juoksutapahtumissa olen sipannut suunnilleen samassa kohdassa, 15-17 kilometrin kohdalla. Onko se silti yllätys kun harjoituslenkit ovat lähes aina 12-13 kilsaa ja nuo vajaan kahdenkympin lenkit ovat poikkeus eikä mikään sääntö.


Toisella maratonillani lokakuussa en aio sipata 15 kilometrin kohdalla ja pitkiksiä pitääkin juosta paljon lisää. Tänään vuorossa olikin 20 kilometriä maastossa. Lenkki meni erinomaisesti! Mukana oli juotavaa ja yksi 100 gramman geeli eikä energiat loppuneet missään vaiheessa. Matka eteni tasaisen reipasta hölkkää ja mutkaisilla metsäpoluilla kahteenkymppiin kului aikaa melkolailla tasan kaksi tuntia.

Mitä pidemmälle lenkki eteni, sitä paremmalta tuntui. Tajusin että olen ihan hyvässä kunnossa ja riittävällä energiatankkauksella pitkätkin taipaleet onnistuvat. Yleensä lyhyemmilläkin lenkeillä vauhti vaihtelee aika paljon reippaasta ravista hitaisiin suvantovaiheisiin. Nyt rytmi pysyi hyvänä alusta loppuun ja 18-19 kilometrin kohdalla tulleet reitin kovimmat mäetkin menivät komeasti ilman vauhdin hidastumista.

Hämmentävintä oli sateen raikastaman metsän tarjoama eläinkattaus. Kohtasin kolme oravaa, kaksi koiranpentua, lukemattoman määrän pikkulintuja ja jonkun taivaalla lehahtaneen ison möhkäleen (pöllö?). Yksin hiljaisessa metsässä ajatuksiini vaipuneena pelästyin jokaista yhtäkkiä eteeni pompannutta tai naaman edestä lentänyttä eläinlajia, välillä piti oikein komentaa että polulla tallusteleva vesilintu (en minä oikeasti näitä tunne) lähtisi pois etten astu vahingossa päälle. Pahimmin sydän hypähti kurkkuun kun polun vieressä olleesta ojasta lähti sorsa kovalla räpiköinnillä ja hädällä lentoon juuri samalla hetkellä kun olin sen vieressä. Huh huh!

Lenkin aikana kuulin myös kolme kertaa uhkaavaa rytinää metsästä joka ei onneksi tälläkään kertaa ollut karhu vaan ravihevonen, maastopolkujen lähellä on hevostiloja. Tuntui kuin olisi lenkin sijaan viettämässä lauantai-iltaa sohvalla, ensin Ravisuora ja sen perään Avara luonto.

Oli muuten vaikuttavaa katsella ravihevosten menoa metsä-autoteillä, loistavaa motivaatiota. Vahva, nopea - siihenhän tässä just pyritään! Kun muut teippailee jotain fitness-tyyppejä jääkaapin oveen niin pitäiskö mun tällätä siihen joku hevonen? "Ai sulla on jääkaapin ovessa Italian Stallion!" Joo mutta ei Rocky Balboa vaan oikea hevonen..


Tämän päivän juoksuharjoituksen myötä täyteen tuli 400 kilometriä. Uhosin aiemmin että neljäsataa menee rikki ennen juhannusta ja niinhän siinä kävi! 300km tuli täyteen 22. toukokuuta joten tähän sataseen meni aikaa vaivaiset 25 päivää vaikka ollaan oltu lomareissulla ja vietetty kesää ihan rauhassa. Tahdin ei siis tarvitse hidastua kesälläkään! Viime vuonna 400km täyttyi 8.7. eli olen kolme viikkoa edellä viime vuotta. Edellä pitääkin olla sillä tänä vuonna aion juosta 1100 kilometriä, viime vuonna juoksin tasan tonnin.

Vanhojen muistiinpanojen mukaan 500 kilometriä tuli viime vuonna mittariin elokuun alussa, nyt tähtäimessä olisi päästä siihen heinäkuun puolessa välissä. Ilman vammoja ja muita harmeja varmasti onnistuu, pitkikset ovat tulleet jäädäkseen pätkisten seuraksi!

4 kommenttia:

  1. Mulla on kasassa 393 kilometriä! :) Jossain vaiheessa keväällä, kun kerroit kilometreistä, oltiin ihan samassa tahdissa, sitten menit mun megaflunssan aikaan ohi, mutta mä kirin taas toukokuun pitkiksillä. Kiva että sullakin juoksut sujuu!

    Minusta on muuten hauskaa bongailla eläimiä lenkkireiteillä. Talvella lapsuudenkodin maisemissa näin kaksi peuraa ruokintapaikalla, silloin harmitti, kun ei ollut kameraa mukana. Viimeksi sadelenkillä tien yli editseni meni jokin pieni nisäkäs, mutta silmälasit olivat sen verran märät, etten erottanut, oliko kyseessä kärppä, iso rotta vai litimärkä orava... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasaista on :) Toivottavasti kiritetään toisiamme vuoden loppuun asti ja mennään sinne yli tonniin!

      En muutenkaan tunne eläimiä ja kun lenkillä joku vilahtaa nopeasti ohi niin lajimääritykset on vielä hatarampia :D Oravat, koirat ja hevoset voin kyllä tästä bloggauksestani vahvistaa mutta esimerkiksi pöllö oli todennäköisesti joku hyvin syönyt peippo...

      Poista
  2. Mitenhän mulla on mennyt totaalisesti ohi tuo sun postaus hallipuolikkaasta, vaude :). Hyvä meininki!

    Noi pitkät on kyllä avainjuttu etenkin kokomatkaa ajatellen. Ihan jo treenatessakin niissä on jotain ihmeellistä "taikaa". Suunnitteluineen päivineen. Yks päivä juokset metsässä ja seuraavalla kerralla jossain kyläpahasessa, jonne et varmaan koskaan eksyis muuten kun juosten..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hallimaraton oli hieno tapahtuma, toivottavasti järjetetään myös ensi vuonna ja blogeistakin saadaan porukkaa joko puolikkaalle tai kokonaiselle :)

      Pitkikset on lopulta aika mukavia harjoituksia, vauhdilla ei ole niin suurta merkitystä kuin lyhyemmissä harjoituksissa.

      Poista