Pidän tästä kuvasta. Mutta miten monen kohdalla se pitää paikkansa? Millaista vapautta on elää sykemittarin tai harjoitusohjelman tahtiin? Minä en ole elänyt niiden kanssa koskaan hetkeäkään mutta silti kadotin vapauden juoksun kanssa. Kadottamisessa on onneksi se hyvä puoli että ellei kaipauksen kohde ole kuollut, sen voi löytää uudestaan.
Sen jälkeen kun päätin lokakuussa lopettaa ihan oikeasti juoksuharjoittelun, kaikenlaisen aikatauluttamisen, suunnitelmallisuuden ja vähäisenkin tavoitteellisuuden, en ole lähtenyt edes lyhyille lenkeille. Paitsi kerran.
Viime torstaina tasan kello 19.03 olin kävelemässä kirjastolta viiman ja hyisen sateen läpi kohti kotia ja tuli sellainen olo että voisi olla kiva juosta. Olisin voinut mennä uloskin hölkälle mutta muistin että kavereillani on sisähallissa harjoitusvuoro. Menin kotiin, vaihdoin collarit jalkaan ja lähdin. Kello 19.59 kiersin rataa.
Vauhdilla tai matkalla ei ollut merkitystä mutta ihan niin vapaa en ollut että olisin jättänyt huomiotta matkan jonka kuljen. Parin kierroksen välein kävin juomassa ja tein tukkimiehen kirjanpitoa ruutupaperille. Jäin vielä kiertämään rataa kun muut olivat lähteneet. 20 kierrosta tunnin aikana. Olisin voinut lopettaa koska vain - tai jatkaa miten pitkään tahansa.
En ala nyt selittämään miten juokseminen tuntui ylimaallisen upealta. Se tuntui ihan mukavalta. Parasta oli että lähdin juoksemaan vain ja ainoastaan koska teki mieli juosta.
 |
| Arto Lappi antologiassa Lungfuls of Silence |
. 4215 / 5000.
Meitä on monenlaisia juoksijoita. Mulle sykemittari ja ohjelman seuraaminen ovat merkkejä vapaudesta. Saan tehdä sitä mitä haluan. Enää en ole sidottu täysin muiden aikatauluihin.
VastaaPoistaRakkaus juoksuun on vahva, mutta niin on mulla myös laiskuuskin. Haluan käyttää vapauttani järkevästi, eli ohjelma patistaa mua lenkkipolulle sen sijaan että käyttäisin sen päivän oman hetken netissä roikkumiseen. Toki juoksisin ilman ohjelmaakin, mutta paljon harvemmin, kuten viime kuukausina on tullut huomattua.
Ohjelmassa on sekin hyvä puoli, että mun ei tarvitse käyttää aivojani sen pohdintaan, mitä milloinkin tekisin lenkillä (kyllä, haluan treenata tavoitteellisesti). Voin käyttää ajatukseni vapaasti muuhun, kun sykemittari pitää mua aisoissa ja ohjelman mukaisessa treenissä kiinni.
Arvaa mitä! Eilen kun tuon olin kirjoittanut luin postauksesi ja mietin kuinka eri tavalla samaa asiaa voi lähestyä :) Eikä kumpikaan ole sen oikeampi tai parempi tapa nähdä juokseminen - onnellisuus ja vapaus juosta on lopulta täysin subjektiivisia asioita.
PoistaJuoksen lauantaina puolimaratonin koska se on "ennaltamäärätty", ja sekin tuntuu tosi oikealta ja hyvältä. Can't wait!
Pitää paikkansa <3 Mä pidän sulle lauantaina peukkuja ojossa.
PoistaJuoksu on mulle kyllä todellista vapautta juuri silloin kun voi antaa vain fiiliksen viedä. Nyt olen vähentänyt juoksua ja lisännyt punttiharjoittelua, enkä voi sille mitään etten saa siitä samanlaisia kiksejä. Mutta koitan selvitä, sillä tiedän että tää tekee mulle hyvää.. Tää kommentti kyllä menee nyt ohi postausaiheen, mutta avaudunpa kuitenkin, erityisesti koska oot asiantuntija tässä parissa. Onko pakko kyykätä, jos ei tahdo? :D Mä en tajua, mikä siinä kyykkyasennossa on niin haastavaa. Pitäis lähtee varmaan jonnekin oppikouluun..
VastaaPoistaEn osaa kuvitella suakaan liikkumassa pakon sanelemana joten jätä puntti vähemmälle jos siltä tuntuu :) Jalkatreeniä voi toki tehdä hyvin monella eri tavalla ja ehkä et ole vain löytänyt vielä sitä variaatiota joka toimisi just sulle.
PoistaHarmi kun olet niin kaukana, muutenhan oisin jo laittamassa kyykkyasentoasi kuntoon! :)
Puit fiilikseni sanoiksi. Kun annan itselleni luvan vain olla niin lenkille lähteminen on entistä vaikeampaa hetken aikaa. Fiilis tulee kyllä takaisin kun jaksaa odottaa ja silloin lenkille lähteminen tuntuu ihan huippu hienolta.
VastaaPoistaMä vasta kyykkytreeniä tarvitsisinkin kun juoksun aloittamisen jälkeen en enää pääse kyykkyyn. Miten niin muka jäykkä juoksija? :D
Kiitos Susanna. Mulla on ollut sellainen olo että moni muukin tuntee samoin mutta ei uskalla sanoa sitä ääneen koska se on vastoin lajimme perusperiaatetta eli sitä ettei luovuteta.
PoistaOta keppi ja tee valakyykkyjä vaikka olkkarissa! Kun kantapäät pysyy lattiassa, selkä pystyssä ja käsivarret suorina niin bueno :)
Mä olen tullut viime aikoina siihen tulokseen, että mulla on pakko olla niitä suunniteltuja ns. pakkopullalenkkejä, jotta voin saavuttaa sen vapaudentunteen sitten joillakin muilla lenkeillä. Huomasin viime kesän juoksutauolla sen, että mun juoksukunto romahtaa aika nopsaan ja mun on pakko ylläpitää jonkinmoisella säännönmukasella treenaamisella mun kuntoa, jotta voin sitten nauttia niistä pitkistä höntsälenkeistä, jotka on mulle tän jutun suola. Jos en käy juoksemassa noita pakkopullalenkkejäni, niin sitten oon niin paskassa kunnossa, että nuo höntsäilylenkitkin muuttuu tuskaksi ja sitä kautta ne ei oo enää höntsäilyä ja se vapaudentunne katoaa täysin. Eli siis mitään täydellistä vapaudentunnetta en juoksussa koskaan pysty saavuttamaan. Sellasta tilannetta ei ikinä tule olemaan, että joka ikinen mun lenkki olis semmonen, johon en joudu itseäni pakottamaan. :D
VastaaPoistaNo onhan mulla toi saman kunnon katoamisen suhteen... mutta toki kaikkea pitää peilata aina kokonaisuutta vasten. Eiköhän nämä mun ajatukset liity paljon myös elämäntilanteeseen. Tiedän että kohta on aikaa treenata 5-7 kertaa viikossa joten nyt kun aikaa on vielä vähemmän niin siihen suhtautuu eri tavalla.
PoistaLähimpänä vapautta ollaan meidän pitkillä ultrataipaleilla joihin on vapaus käyttää miten paljon aikaa tahansa. Jyrkkä ei siis cut-offeille! ;)