perjantai 18. marraskuuta 2016

Hengissä vielä silti.

En ole koskaan kirjoittanut tänne puhelimella mutta ehkä nyt voisi pikaisen päivityksen tehdä.

Hengissä olen vaikka blogia en ole ehtinytkään päivittää. En tosin ole ehtinyt juuri treenaamaankaan, marraskuussa olen juossut kolme kertaa ja kilsoja on kertynyt 18. Painonnostotreenejä olen tehnyt myös kolme.

Aika paljon asioita on kertynyt kalenteriin just samaan aikaan. Näitä juttuja pidempään lukeneet muistanevat että olen tehnyt tähän asti puolikasta työviikkoa ja vieläpä liukuvilla työajoilla. Nyt olen kuitenkin siirtynyt normaaliin kahdeksasta neljään-työaikaan. Siihen päälle valmennukset, koulutukset ja 8-vuotias superjunnu. 

Elämäntilanteet vaihtelee ja nyt tilanteeni on tällainen. En harmittele omien treenieni vähäisyyttä. Se kuuluu tähän hetkeen ja on ihan ok.

Koen niin että urheilu on tukipilari joka ei elämästäni ole katoamassa mihinkään. Minun ei tarvitse pitää siitä väkisin kiinni. Tiedän että niin kauan kuin minussa henki pihisee, se kulkee kanssani.

Työt tai ihmissuhteet ovat eri asia. Niiden pysyvyys on aina arvoitus. Jotkut ymmärtävät kaiken katoavaisuuden vasta kun on jo liian myöhäistä. Tällä hetkellä minusta tuntuu paremmalta tehdä näin. En tule koskaan jossittelemaan että "olisinpa juossut marraskuussa 2016 viisi lenkkiä enemmän". En toki ole jossittelija muutenkaan mutta silti haluan nyt tarttua hetkeen vähän eri tavalla.

Kaiken arkisen aktiviteetin lisäksi minut valittiin tiistaina puheenjohtajaksi yhteen maamme johtavista painonnostoseuroista. Meillä on paras juniorityö, lähes sataa ihmistä vuodessa liikuttava punttikoulu ja muutenkin laajin ja aktiivisin toiminta. Kun edellinen puheenjohtaja hyppäsi sivuun, katseet kääntyivät minuun. En ollut erityisen innoissani mutta olisi tuntunut hölmöltä kieltäytyäkään. On iso ja mielenkiintoinen haaste organisoida mm. nuorten pohjoismaiden mestaruuskilpailut ensi syksynä järjestävän seuran puheenjohtajan paikalta käsin.

Just nyt istun bussissa ja vaikka mulla on kaksi työpuhelinta matkassa tämän oman luurin lisäksi niin tuntuu hyvältä. Kalenteri on viikonlopun osalta täysin tyhjä. Voin maata pimeässä peiton alla tai hengata sohvalla leffoja katsellen vaikka 20 tuntia. Tai käydä treenaamasaa tai tehdä jotain muuta. Ihan sama. Kunhan tuntuu hyvältä. 

Tää menee oikein just näin.

5 kommenttia:

  1. Mika, suuret onnittelut puheenjohtajuudesta! Valtava kunnia hienolle ihmisille :)! Tsemppiä arjen muihin haasteisiin ja tasapainoiluun kaiken välillä. Kuulostaa fiksulta tuo sun ajatusmaailma ja totta:

    "Koen niin että urheilu on tukipilari joka ei elämästäni ole katoamassa mihinkään. Minun ei tarvitse pitää siitä väkisin kiinni. Tiedän että niin kauan kuin minussa henki pihisee, se kulkee kanssani.

    Työt tai ihmissuhteet ovat eri asia. Niiden pysyvyys on aina arvoitus."

    Just näin. Hyvää viikonloppua!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasapainoiluahan tämä on mutta kun sopivasti annostelee kaikkea eikä vaadi itseltään liikaa niin hyvin menee niin töissä kuin treeneissäkin :)

      Poista
  2. Ensinnäkin - vielä kerran onnittelut puheenjohtajuudesta! Loistavan valinnan tekivät :)

    No sitten - kuulostaa vähän liiankin tutulta. Kuten jo juteltiikin, niin vähän samankaltaisessa tilanteessa "painitaan" molemmat tällähetkellä. Mulle on välillä tullut sellainen fiilis, että oon kadottamassa jonku palasen itestäni, kun elämä on myllääntynyt niin päin, että liikunta on jäänyt paitsioon. Ehkä osittain on kyse on myös tunnollisuudesta ja siitä, että kokee huonoa omaatuntoa, kun ei liiku tarpeeksi. Ja sitten oon taas miettinyt, että mikä se "tarpeeksi" sitten oikeen on? Ehkä se välillä voi olla 0. Elämäntilanteet muuttuu ja joskus tulee erilaisia myllerryksiä, jotka sotkee pakan. Joskus hetkellisesti ja joskus pidemmäksi aikaa. Kuten totesit, niin kyllä se palo liikkumiseen silti siellä mukana seuraa. Elämä on aaltoliikettä tämänkin asian suhteen. Välillä täytyy ottaa yksi asia kerrallaan. Esim. silloin, kun yhtäkkiä hyppää työelämässä hieman sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Homma palautuu kyllä sitten taas uomiinsa, kun pääsee takasin sinne mukavuusalueelle (näin mä ainakin toivon).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tosiaan tästä tilanteesta jotain "hauskaa" haluaa löytää niin ainakin vertaistukea ollaan saatu kehiteltyä :)

      Huono omatunto on asia jonka ei pitäisi kuulua kenenkään elämään. Palikoita pitää malttaa pyöritellä tarpeeksi ja ehkä jopa vähän radikaalistikin ottaa uusia näkökulmia niihin jotta pääsee sellaisista tunteista eroon. Elämä on liian lyhyt huonoon omaantuntoon tuhlattavaksi!

      Poista