Reilun viikon tauko ei ehkä kuulosta pitkältä ajalta mutta kun oma hyvin suunniteltu rytmi tekemisestä katoaa niin muutamakin päivä tuntuu pitkältä poissaololta. Keskiviikon penkkitestin ja epäonnistuneen paluuyrityksen jälkeen mietin pystyisinkö jo tekemään täyden treenin, ajattelin että voisin tehdä vaikka yhden sarjan per liike mutta tein kaikki sarjat täysillä painoilla ja lopuksi vielä jo perinteeksi muodostuneet abdominal crunchit ja leuanvedot.
Treenin jälkeen proteiinijuomaa ja vettä pukuhuoneessa ja pyöräilemään kohti työpaikkaa. Oli vain niin hyvä fiilis, melkein onnenkyyneleet valui kun keho oli niin täynnä endorfiineja ja euforiaa, että olisin voinut polkea vaikka jonkun etapin Italian ympäriajosta palauttavana lenkkinä.
Me jotka olemme nähneet valon emme tarvitse mitään päihteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti