tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post5480887399766463716..comments2023-05-02T12:32:46.399+03:00Comments on Kevyet kilometrit, raskaat raudat: Loukkaantumisten välttäminen, kohtaaminen ja päihittäminen.Mikahttp://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-5966016147530918312014-11-17T14:04:50.222+02:002014-11-17T14:04:50.222+02:00Jes hyvä Hanna! Jos tankoon lyö heti maksimimalmit...Jes hyvä Hanna! Jos tankoon lyö heti maksimimalmit niin paitsi että loukkaantumisriski kasvaa niin myös seinä nousee nopeammin pystyyn ja progressiota on vaikeampi ottaa mukaan. Portaittaiset voimaohjelmat on just tuon takia hyvä asia, muutaman kuukauden välein lähdetään hyvin maltillisesti liikkeelle ja noustaan pikkuhiljaa sinne äärirajoille. Ei niin että heti tehdään 5x5 sarjoja hampaat irvessä :)<br /><br />Sopiva suhde kevyempiä pumppailuja (tai vaikka helppoja juoksuja) ja kovia raskaita treenejä lienee se turvallisin ja samalla myös kehittävin tapa harjoitella.Mikahttps://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-47038437854229012482014-11-17T14:00:21.807+02:002014-11-17T14:00:21.807+02:00Kiitos paljon, pitkä hieno kommentti täyttä asiaa!...Kiitos paljon, pitkä hieno kommentti täyttä asiaa!<br /><br />Olen samaa mieltä juoksuohjelmista. Kun on saanut päähänsä juosta maratonin neljään tuntiin niin helposti sitä neljän tunnin ohjelmaa seurataan täysin sokeasti kroppaa kuuntelematta. Jos ja kun ongelmia tulee niin joko luovutetaan ja jätetään koko homma kesken tai jatketaan ohjelman mukaan paahtamista laput silmillä. Juoksuohjelmista on hyvä ottaa vinkkejä erilaisiin harjoitteisiin ja harjoittelun pitämiseksi monipuolisena mutta ei ole mitään tarvetta noudattaa niitä pakkomielteisesti.<br /><br />Liikunta on niin hienoa touhua että pelkkä ajatuskin siitä että joutuisi olemaan ilman saa minut varovaiseksi! Maltilla vaan :)Mikahttps://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-79827279291959741992014-11-17T13:54:50.293+02:002014-11-17T13:54:50.293+02:00Tavallisen kuntoilijan ei tosiaan kannata hirveäst...Tavallisen kuntoilijan ei tosiaan kannata hirveästi mennä äärirajoille jos ei tiedä mitä se tarkoittaa. On aina vaarallista harjoitella esimerkiksi voimailussa huonolla tekniikalla mutta täysin hasardia on tehdä maksimipainoilla huonolla tekniikalla. Kotisohvat on täynnä niitä entisiä punttisalin kävijöitä joilla kroppa on totaalisen rikki. <br /><br />Mulla on ollut mielessä kirjoittaa harjoittelun kuormittavuuden mittaamisesta, kehitin tähän jokin aika sitten hyvältä vaikuttavan järjestelmän. Katsotaan mitä muut siitä sanovat :)Mikahttps://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-22588454800917125232014-11-17T09:17:20.648+02:002014-11-17T09:17:20.648+02:00Mahtava teksti, ja samaistuin moneen kohtaan. Ja e...Mahtava teksti, ja samaistuin moneen kohtaan. Ja enpä ole minäkään hirveästi telakalla ollut... tosin onhan se yksilöllistä, mutta varsinkin noilla kuormituksen porrattaisilla lisäämisillä saa jo paljon karsittua pois. Samaten siten, että jos ei tunnu hyvältä, niin jättää liikunnan väliin tai kesken. Esimerkiksi nyt kun olen lisännyt punttitreeniä, niin yritän senkin tehdä maltilla, enkä iske heti isoja painoja kyykkytankoon. Pikkuhiljaa hion tekniikkaa eteenpäin ja kuulostelen jalkoja, niin ehkä pian uskallan jo isompia painoja... ;)<br /><br />Venyttelyssä ja lihashuollossa mullakin on paljon parantamisen varaa, mutta koko ajan yritän paremmin ja paremmin ;)Hanna / Sporttaillaanhttps://www.blogger.com/profile/04834763063637437333noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-42800057127808971662014-11-15T16:02:29.244+02:002014-11-15T16:02:29.244+02:00Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa! Itse olen oppini t...Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa! Itse olen oppini tältä saralta kerännyt kantapään kautta. Väitän, että tärkein yksittäinen syy omiin loukkaantumisiini on ollut kokemattomuus. Hyvän kivun ja pahan kivun välinen raja on urheilussa ja kuntoilussa toisinaan häilyvä. Kun sitten lähdetään vielä treenaamaan kokemattomana jonkin "aloittelijan" ohjelman mukaan maratonille tai puolikkaalle, usein unohdetaan sen kaiken muun tekemisen tai tekemättä jättämisen tärkeys, seurataan vain sitä ohjelmaa. Ei kipua, ei kehitystä - niinhän se menee. Lopulta ollaan vammakierteessä, joka pahimmillaan lopettaa koko hyvän harrastuksen.<br /><br />Melkein tekisi mieli väittää, että monilla maratonohjelmilla, joita netistä ja kirjoista löytyy, on aika iso lusikka siinä sopassa, että monet joutuvat näitä vammoja kokemaan. Juostut määrät ovat niissä jo alussa monesti melko isoja ja niissä ei yleensä huomioida oikein mitenkään oheisharjoittelua. Saattaa sivulauseessa olla maininta punttisalista tai tekniikkatreeneistä, mutta sitä ei useinkaan kerrota että miten ne kannattaisi juoksuharjoittelun joukkoon rytmittää. Ja sitäkään ei kerrota riittävän selkeästi, että kaikille tekisi varsinkin harrastuksen alkuvaiheessa hyvää pyrkiä harjoittelussa monipuolisuuteen. Esimerkiksi pyöräily on ihan pirun hyvä pk-harjoite jo ennen sitä vammakierrettä tai loukkaantumista. Ja kun monipuolisen liikunnan opettelee jo heti alkuvaiheessa, ei myöhemmin mahdolliset esimerkiksi juoksutaukoon pakottavat loukkaantumiset tunnu henkisesti niin raskailta, kun voi tehdä sitten jotain muuta. Jos sitä muuta ei ole aikaisemmin tehnyt, se tuntuu juuri siltä itseltään, eli korvaavalta treeniltä.<br /><br />Mutta on aina virkistävää kuulla, että myös näissä asioissa on olemassa fiksuja ihmisiä, jotka osaavat höllätä kun tuntuu pahalta. Samaan kun joskus itse pääsisi... <br />Joksuhttps://www.blogger.com/profile/09529876540176306060noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4738194620031090847.post-6182236039849494582014-11-14T19:52:23.863+02:002014-11-14T19:52:23.863+02:00Todella tärkeä teksti! On todella hienoa, että ole...Todella tärkeä teksti! On todella hienoa, että olet oppinut kuulostelemaan omaa kroppaa. Lepo täytyy antaa silloin, kun siitä tuntuu..eikä sitten kun on ihan pakko.<br /><br />En ihaile ihmisiä, jotka rääkkäävät itseään ja jopa kehuskelevat ettei kipu heitä estä. Vääränlainen kipu on aina merkki jostain, mihin tulisi kiinnittää huomiota. <br /><br />Mä suunnittelen treenejä myös eri luonteisesti, en ymmärrä sitä että jotkut ihmiset treenaavat esim viisi kertaa viikossa täydellä teholla,maksimisykkeillä. Mitä järkeä? Missä monipuolisuus ja kehon kuuntelu?Satuhttps://www.blogger.com/profile/07955267097096274715noreply@blogger.com